Muutoksen ja kasvun tarina

Anne Mattila haluaa koskettaa ihmisten sisintä lauluillaan ja maalauksillaan. Annen taidekahvilassa näihin yhdistyvät herkät runot, luonto ja hirsiseinien vahvuus. Hänelle itselleen taidekahvilan rakentaminen on ollut muutoksen ja uudistumisen kehitystarina. – Sain rohkeutta löytää oman itseni.

Meistä vain harva on voinut muuttaa intohimonsa ammatiksi. Anne Mattila on onnistunut yhdistämään kaksi itselleen tärkeää asiaa, kuvataiteet ja musiikin. Haastatteluhetkellä helmikuussa Anne keskittyi uusien taulujen maalaamiseen ”Pala Pariisia” -kesänäyttelyyn ja piti taukoa keikkailusta.

– Muutama keikka pitää tehdä tauonkin aikana, hän naurahtaa iloisesti ja kääriytyy tiukemmin villatakkinsa sisälle, ettei alkava vilustuminen vie ääntä ennen seuraavan viikon esiintymistä.

Keikoille Anne lähtee taas toukokuussa ja kiertää Suomea kesän ja syksyn.

Anne on pitänyt muutaman vuoden taukoa levyttämisestä, mutta nyt kevään kiireissä on mukana uuden levyn tekeminen. Anne ei lupaa levyn julkaisua vielä kevääksi, mutta kuitenkin tälle vuodelle. Häneltä on ilmestynyt yli 20 levyä, joista monet ovat myyneet kultaa ja platinaa. 

– Teemme levyä hartaudella. Tyylini ei muutu, mutta uudessa levyssä on aina jotain muutosta. Vuosien aikana laulujen teksteihin on tullut syvempi merkitys ja erilainen näkökulma. Minulle on tärkeintä, että lauluni koskettavat ja toimivat kuulijoille tunteiden välikappaleena. Lauluja tarvitaan niin iloihin kuin suruihinkin, Anne kertoo yli kahdenkymmenen vuoden esiintymiskokemuksella.

Hän miettii, että taiteen tekemisestä syntyi luontevasti hänen kehitystarinansa, joka ilmentää muutosta ja kasvua. Mitään ei ole rakennettu tietoisesti.

 

Tilaa rohkeudelle ja väreille

 

Tapaamme Karviassa Annen taidekahvilassa, jonka pitäisi tähän aikaan vuodesta nukkua talviunta. Pihapiiri on kuitenkin täynnä elämää, kun rakennusmiehet kulkevat edestakaisin, kuuluu naputusta ja työkoneiden ääniä. Kahvilassa tuoksuvat tuore kahvi ja leivonnaiset. 

Anne kertoo, että ennen uuden kauden alkua pitää saada paljon valmiiksi. Taidekahvila aukeaa huhtikuussa, jolloin valmiina on myös uusin rakennuksista eli Alahärmästä siirretty kaksikerroksinen pohjalaistalo. Taloon Anne saa oman ateljeen sekä tilat vierailuryhmille ja konserteille. Sen viereen nousee aitta lasten taidepajalle. Satakuntalaispohjalaisella energialla saadaan parissa kuukaudessa kaikki valmiiksi. Taidekahvila työllistää mahdollisuuksien mukaan Karvian ja lähikuntien ammattilaisia. Myös Anne itse häärii rakennustyömaalla, jos malttaa kesänäyttelyn taulujen maalaamiselta.

Kesän teemanäyttelyssä Anne avaa meille värikkäämmän puolensa, kun hänelle tyypilliset murretut sävyt vaihtuvat pariisilaispuistojen värikylläisyyteen. 

– Nyt tauluissani on enemmän kirkkaita värejä, keltaista ja vihreää. Voisi sanoa, että, nämä ovat naisellisempia kuin aiemmat työni. On mielenkiintoista kuulla, miten katsojat näihin suhtautuvat ja mitä mieltä ovat muutoksesta. Teen edelleen realistisia töitä, mutta mielikuvien pohjalta. Sain rohkeutta löytää oman itseni. Minulla on jo nyt kiva fiilis ensi kesän näyttelystä. Uusia tauluja ei ole niin paljon kuin ennen, mutta nähtävää riittää.

Annen nuoruusajan maalauksiin voi tutustua navetan ylisille koottavassa näyttelyssä.


Unelmien keidas

 

Anne on toteuttanut taidekahvilassaan monta unelmaansa. Hän havahtui kymmenisen vuotta sitten tuntemukseen, että ikää olisi todellisia vuosia paljon enemmän. Ajatus pysäytti ja antoi rohkeutta tehdä jotain muuta.  

– Oli aika tarttua elämään uudella otteella ja toteuttaa unelmia. Olin aina haaveillut omasta galleriasta ja siitä, että voisin myös maalata keikkailun ohessa. Maalaaminen on ollut musiikin rinnalla intohimoni lapsuudesta lähtien. Kun löysin tämän paikan läheltä Karvian kotiani, toteutui unelma galleriasta. Kahvila ja kaikki muu tulivat sen jälkeen. Tästä paikasta näkee kehitykseni ihmisenä kuluneen kymmenen vuoden aikana. Täällä voin olla juuri se, mikä olen. Jokainen voi kirjoittaa oman elämänsä, välittämättä sitä mitä mieltä muut ovat. Nyt voin olla onnellinen.

Oma galleria avasi tien kahteen ammattiin, kun maalausharrastuksesta muotoutui toinen työ. Anne ei kuitenkaan ajattele taulujen maalaamista leipätyönä, koska hän ei ole halunnut myydä taulujaan. Nyt tauluja on tulossa myös myyntiin.

– Jos joku on jo saanut lohtua taiteestani tai yksittäisestä teoksesta, toivon, että työ koskettaa myös muita sen eteen pysähtyviä. Tämän takia en ole aikaisemmin halunnut myydä taulujani, Anne selittää.

Vielä toteutumaton paikkaan liittyvä unelma ja suunnitelma on puutarhan työstäminen. Annella on siitä jo visio olemassa.

 

Polte vie yleisön eteen

 

Anne aloitti laulajan uransa jo lapsena ja esiintyi vakituisesti teini-iässä. Vaikka hän nyt haluaisi maalata enemmän, on polte laulamiseen edelleen voimakas. Se polte voittaa keikkakiertueen välillä väsyttävänkin reissaamisen. Tien päällä oleminen ei ole omiaan hänelle, ja autolla ajamisesta on tullut myrkkyä.

– Saan voimaa ihmisille esiintymisestä. Yleisön vastavuoroisuus ja kannustus on aivan uskomatonta. 

Esiintymispaikalle ajaessaan Anne pohtii biisilistoja esimerkiksi vuodenajan ja maailmantapahtumien mukaan ja miettii yleisön tunnetilaa monien seikkojen pohjalta. Esitettäviin lauluihin vaikuttaa myös paikallisuus. Anne kertoo, että itäisemmässä Suomessa yleisö toivoo usein uran alkuvaiheen kappaleita, kun Etelä-Suomessa halutaan uusinta musiikkia. Toisinaan Anne yllättyy, kun keikan yleisö koostuukin pääosin parikymppisitä nuorista. He ovat kuunnelleet Annea jo lapsena auton takapenkillä. Myös Vain elämää -ohjelma houkutteli keikoille uutta yleisöä. 

– Vain elämää -ohjelma muutti käsityksiä siitä, että esittäisin vain tanssimusiikkia. Festivaali- ja tapahtumaesiintymiset osoittavat musiikkini monimuotoisuuden.

Anne on kerrottu, että Asvalttiviidakosta on tullut päiväkoti-ikäisten suosikki.

Taidekahvilasta taidekyläksi

 

Anne toteaa taidekahvilan kasvaneen taidekyläksi, jossa taulujen ja musiikin lisäksi luonto on vahvasti läsnä. Pihapiiriin on siirretty ja rakennettu viitisentoista hirsitaloa, aittaa ja mökkiä, joissa on myymälätiloja Annen levyille, taidekirjoille ja oheismateriaaleille sekä käsintehdyille sisustus- ja pellavatuotteille. Ensi kesän uutuus on pitsiputiikki. Nykyinen kahvilarakennus valmistui pari vuotta sitten Vöyristä siirrettyyn hirsitaloon. 

Pienet mökit reunustavat myös pihapiirin metsikköön muokatun reilun puolenkilometrin mittaista taidepolkua. Ovien ja luukkujen takaa löytyy tauluja ja runoja. Matkan varrella on pieni kappeli, Sinisen linnun pyhäkkö, joka sopii hiljentymiseen ja omien ajatusten tutkailuun. 

Taidekylän gallerioissa on esillä myös muiden taiteilijoiden töitä. Anne antaa näyttelytilaa mielellään esimerkiksi nuorille, vielä tuntemattomille naistaiteilijoille. 

Taidekahvilan konserttipaviljonkikin on avoinna artisteille. Ensi kesän konserteista on lyöty lukkoon jo Markku Aron konsertti sekä Anitta ja Vaya Con Diosin keikka. Anne itse esiintyy juhannustapahtumassa sekä Tallari-yhtyeen kanssa.

 

Puhdasta lähiruokaa

 

Jo ensimmäisenä kesänä seitsemän vuotta sitten Anne ja kahvilaa pyörittävä Annen äiti Tarja Hietikko totesivat, ettei kahvilaksi kunnostetun mummonmökin tila sovellu kasvavalle asiakasmäärälle. Annen taidekahvila kiinnostaa niin yksittäisiä kulkijoita kuin ryhmiäkin. Menestys on yllättänyt, kun kävijöitä oli viime kesänäkin yli 100 000.

Annen taiteen ja paikan ilmapiirin lisäksi on kahvila itsessään elämys. Tarja-äidin kanssa kahvilassa työskentelee muun muassa Annen sisko Anitta. Anne touhuaa tarvittaessa kahvilassa muiden mukana, mutta jättää tarjoilujen suunnittelun äidilleen. Paikka on kuuluisa siitä, että kaikki leivotaan itse. Ruuanvalmistuksessa käytetään mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita. 

– Marjat keräämme itse. Marjapiirakoihin on kerätty satoja litroja mustikoita, äiti ja tytär muistelevat kesäisiä marjareissuja.

– Teemme kahvilaan ja lounaille paikallisia makuja ja sellaisia ruokia, joita itsekin tykkäisimme syödä. Kahvilassa suklaakakku on ehdoton suosikki, Tarja paljastaa.


Anne, mitä tekisi, jos saisit…

5 € - Ostaisin karkkipussin sisarusten lapsille. 

50 € - Tällä summalla saa öljyvärejä.

500 €  - Hankkisin uuteen ateljeetilaan vanhan sohvan. 

5 000 € - Tällä saisin taidekahvilaan kaikille lapsille luistelupaikan talveksi. 

50 000 € - Tämän sijoittaisin taidekahvilaan majoitustilojen hankintaan.

500 000 € - Maksaisin pois kaikkien läheisteni ja ystävieni lainat ja ostaisin ehkä paremman auton. 

5 milj. € - En haluaisi saada näin paljon rahaa. Jos saisin, antaisin se jollekin, joka osaisi käyttää sen oikein, vaikka lisäämällä vanhusten viihtyvyyttä tai johonkin muuhun oman paikkakunnan yhteiseen hyvään.

POP Koivunlehti 1/2020
Teksti: Johanna Pelto-Timperi
Kuvat: Sebastian Ratu