Elokuvatuottaja ja tuotantoyhtiö Solar Filmsin omistaja Markus Selin on ollut elokuva-alalla koko ikänsä. Olisiko Selin voinut ajatella jotain muuta uraa, kuten vaikka pankkiirin ammattia? Tämän ja muita kiinnostavia kysymyksiä Selinille esitti Maija Lehmusvirta.
Tampere-talolla on tupa täynnä, kun yli 400 poppilaista on kokoontunut viettämään yhteistä syyspäivää ja kuuntelemaan toinen toistaan inspiroivampia puhujia. Solar Filmsin omistaja ja tuottaja Markus Selin kipuaa lavalle raikuvien aplodien saattelemana. Seliniä haastattelee erityisesti MTV3:n uutisankkurina tunnettu Maija Lehmusvirta. Tästä haastattelusta Selin ei pääsekään helpolla!
‒ Markus, sinua on luonnehdittu suomifilmin pelastajaksi ja suomalaisen elokuvan kultasormeksi. Miten susta tuli sellainen? Lehmusvirta aloittaa.
‒ Olen syntynyt elokuva-alalle. Isovanhempani perustivat elokuvateattereita ympäri Suomea ja vanhemmat omistivat Lohjan Teatterin, jossa aloitin elokuvaurani ensin siivoamalla ja repimällä lippuja. En ole oikeastaan ikinä muuta alaa ajatellutkaan kuin elokuva-alaa, Selin kertoo taustoistaan.
‒ Et siis olisi voinut ajatella muuta ammattia, kuten vaikka pankkiirin uraa, Lehmusvirta tarkentaa ja yleisöä huvittaa.
‒ No en kyllä olisi. Ja koulutushan mulla on myös elokuva-alalle mitä parhain: olen merkonomi, Selin hörähtää ja saa yleisöltä suuret suosionosoitukset. Joukossa lienee muutama muukin merkonomi.
Mielensäpahoittaja kuin ranskalainen elokuva
Selin on tuottanut uransa aikana yli 50 elokuvaa. Tuottajamoguli kertoo olevansa ylpein vuonna 1999 ilmestyneestä elokuvasta Häjyt, sillä se oli Selinin ensimmäinen iso leffa ja aloitti kotimaisen elokuvan buumin. Erittäin tyytyväinen hän on myös uuteen, elokuussa ensi-iltansa saaneeseen Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvaan.
‒ Jatko-osat ovat aina haastavia, kun niistä pitäisi saada vähintään yhtä hyviä kuin edeltäjistäkin. Tässä Mielensäpahoittaja-elokuvassa vaihtuivat vielä ohjaaja ja päänäyttelijäkin ensimmäisestä elokuvasta, mikä tuo vielä omat haasteensa. Mutta mielestäni onnistuimme loistavasti. Elokuva sekä itkettää että naurattaa ranskalaisen elokuvan tapaan ja se oli tavoitteemme, Selin hehkuttaa.
Selin uskoo, että uuden Mielensäpahoittaja-elokuvan löytävät myös nuoret.
‒ Vaikka nopeasti ajateltuna elokuvaa menevät ensisijaisesti katsomaan keski-ikäiset, tiedän, että kaikki nuoret, jotka elokuvan ovat menneet katsomaan, ovat rakastuneet siihen.
Seuraavaksi Lehmusvirta kysyy Selinin tuottajauran tärkeimpiä oppeja.
‒ Olen kyllä oppinut kantapäänkin kautta, miten suuri merkitys on luotettavilla yhteistyökumppaneilla ja kunnollisilla taustavalmisteluilla, Selin painottaa ja kertoo toki olevansa erittäin tyytyväinen POP Pankin kanssa tehtyyn yhteistyöhön, joka johti tähänkin juttutuokioon Tampere-talolla.
Jokainen leffa on pieni ihme
Selin on ehtinyt uransa aikana kohdata sekä suurmenestyksiä että pettymyksiä. Elokuva-ala on riskejä täynnä eikä reseptiä menestyselokuvalle ole. Selin tietää, että jos elokuva on hyvä, yleisö kyllä löytää sen. Huonoa elokuvaa ei saa markkinoimallakaan hyväksi.
‒ Kyllä aina ennen ensi-iltaa jännittää ihan älyttömästi, Selin paljastaa, mutta yöunia hän ei vielä tunnusta menettäneensä.
Elokuvan tekeminen on pitkä projekti, joka kestää Selinin mukaan keskimäärin kolme vuotta. Liikkeelle lähdetään ideasta ja lopputulos nähdään valkokankaalla.
‒ Pitääkö tuottajan ajatella aina ennen kaikkea taloudellisia resursseja, kun mietitään, lähdetäänkö leffaa tekemään? Lehmusvirtaa kiinnostaa.
‒ Toki tuottaja ajattelee aina kokonaisuutta ja mistä resurssit tulevat. Mutta on käynyt niinkin, että hieno tarina menee taloudellisen ajattelun edelle. On elokuvia, jotka ovat todella hienoja teoksia, mutta jotka tuottivat tappiota. Silti niiden tekeminen ei kaduta yhtään, Selin toteaa.
Maailma muuttuu vauhdilla. Miten tuottaja pysyy ajan hermoilla ja perillä kiinnostavista ilmiöistä?
‒ Olen lehtifriikki, luen tosi paljon sanomalehtiä ja viikkolehtiä. Lisäksi katson paljon telkkaria, mulla on niitä varmaan neljä kotona ja aina on uutiset taustalla pyörimässä, Selin kertoo.
‒ Mutta muuten pitää vaan luottaa siihen omaan ideaan ja löytää tekijät, jotka vievät samaa visiota eteenpäin. Jokainen leffa on mielestäni pieni ihme.
