4 vuotta, yksi unelma ja monta oppia rahasta

Kun päätin seurata unelmiani, vaihtaa nelikymppisenä alaa ja opiskella ammattikorkeakoulussa ensihoitajaksi, olin ehtinyt jo vuosia tehdä toimittajan töitä, mainosyhteistöitä somessa, liikunnanohjausta ja juoksuvalmennusta. Luennoin myös yritysten tyhy-päivissä ja messuilla hyvinvoinnista, paremmasta arjesta, ylikuormituksen tunnistamisesta ja palautumisesta.

Olen läpi elämäni tehnyt paljon töitä – osittain siksi, että olen halunnut, ja osittain siksi, että elämä on heittänyt haasteita eteeni jo nuorena perheellisenä aikuisena. Aina olen ollut työorientoitunut. Olen nauttinut työnteosta, ja se on ollut minusta pääosin hauskaa. Työurani alkoi jo 11-vuotiaana hotellissa kesätöissä. Sitä ennenkin jaoin mainoksia ja myin joululehtiä omakotitaloalueella.

Kun sitten yli 30 vuotta myöhemmin läpäisin kaksipäiväiset ensihoidon pääsykokeet ensimmäisellä yrittämällä, ajattelin vain, että rahallisesti kaikki varmasti järjestyy. Samalla tiesin hyppääväni syvään päätyyn – silmät suljettuina ja nenästä kiinni pitäen, mutta innoissani itselleni uusista tuulista. 

Olin vuosien varrella ollut useita kertoja palkansaajana, mutta myös tehnyt pitkiä pätkiä toiminimiyrittäjänä – välillä kumpaakin samaan aikaan. Olin tottunut epäsäännöllisiin tuloihin ja siihen, että välillä rahaa oli enemmän, välillä vähemmän. Totta kai mietin, miten ihmeessä yhdistäisin päiväkoulun, perheen ja itseni elättämisen opintojen ohella. Mutta halu tehdä jotain hyvää yhteiskunnan eteen, hoitaa ja auttaa, ohitti epäilevät ajatukseni.

Koulun alkaessa elämäni ohjauspuikoissa ei ollut järki, vaan sydän. Järki laski euroja, mutta sydän huusi: ”Toteuta unelmasi, nainen.” Se sama sydän oli jo puolta vuotta aiemmin irtisanoutunut hyväpalkkaisesta vakityöstä asiakkuuspäällikkönä ja jättäytynyt yrittäjyyden varaan. Nyt se alkoi opiskella itselle täysin uutta alaa.

Nyt, kun olen valtakunnallista ensihoitajien tenttiä vaille valmis ja olen saanut työskennellä jo vaikka missä – myös unelmatyössäni pelastuslaitoksella ensihoitajana – en vieläkään osaa katua mitään. Päinvastoin: mitä pidemmälle olen edennyt, sitä enemmän ymmärrän, miten arvokasta on uskaltaa aloittaa alusta, vaikka se saisikin tulevaisuuden tuntumaan epävarmalta. Silti nämä tämänhetkiset 235/240 opintopistettä eivät ole tulleet helpolla. Jälkikäteen on helppo nähdä, mikä kaikki olisi kannattanut tehdä toisin, mutta jossittelusta ei ole hyötyä. Mieluummin ajattelen, että nyt on näin – ja kohta noin.

Nyt, kahta vaille valmiina ensihoitajana, ajattelen myös rahasta eri tavalla kuin tämän matkan alussa. Kun rahaa tai töitä on, on helppo sanoa, ettei tee töitä rahan takia. Mutta silloin, kun rahat ovat vähissä eikä varmaa työpaikkaa ole, epävarmuus hiipii arkeen, ja huomaa, miten paljon raha lopulta liittyy turvallisuuden tunteeseen. Kun yöllä herää miettimään rahaa, ongelmat tuntuvat helposti elefantin kokoisilta – vaikka ne ovat lähes aina jollain tapaa järjestettävissä. Omat ajatukset voivat olla petollisia, eikä niitä aina kannata uskoa. Silloin tärkeää on muistaa, että apua on saatavilla, kun vain uskaltaa avata suunsa. Silloin tärkeää on toimia, eikä jäädä yksin märehtimään asioita.

Tärkeä oivallus on ollut myös se, ettei raha tai sen puute määritä minua. Aiemmasta tiedän myös sen, ettei hyvä palkka – melkein tuplasti parempi kuin hoitajalla – tee minua onnelliseksi. Mutta samalla tiedostan vahvasti sen, että raha tuo vapautta, vähentää stressiä ja antaa mahdollisuuksia kokea asioita, jotka saavat onnen tunteet itsessäni heräämään. Jälkimmäiset ajatukseni ovat vain vahvistuneet näiden neljän opiskeluvuoden aikana.

Ehkä siksi en enää ajattele rahaa vain talousasiana, vaan osana hyvinvointia. Eikä vapauskaan aina tarkoita sitä, ettei tarvitse miettiä rahaa – vaan sitä, että uskaltaa katsoa omaa tilannettaan rehellisesti, ilman häpeää ja toimia sen eteen. 

Nyt, kun valmistumiseni on aivan nurkan takana, tiedän myös, mitä toivon tulevaisuudelta. Haluan tehdä työtä, jolla on merkitystä, haluan auttaa ihmisiä. Samalla haluan elää mahdollisimman vapaata arkea, jossa taloudellinen hyvinvointi on osa elämää, ei sen ehto mutta ei myöskään asia, jota joudun jatkuvasti miettimään. 

Ehkä tämä kirjoitukseni on myös kutsu sinulle pysähtyä hetkeksi: mitä raha merkitsee sinulle juuri nyt?

Tervetuloa seuraamaan kirjoituksiani tänne POP Pankin sivuille! Toivon, että niitä lukiessasi teet omia oivalluksia toimeentulosta, taloudellisesta hyvinvoinnista, unelmista, tavoitteista ja tunteista. Ei siksi, että raha toisi onnea, vaan siksi, että saisit niitä onnen tunteita muualta, mutta samalla raha olisi asia, joka olisi osa myös sinun hyvinvointiasi.