Rahastressistä kohti tasapainoa

Kun elämä muuttuu äkisti, muuttuu myös talous. Taloudellinen hyvinvointi alkaa usein karsimisesta ja selkeydestä, ei suurista tuloista.

Talouskeskusteluissa puhutaan usein luvuista: tuloista, menoista, prosenteista ja budjeteista. Itse haluan tuoda esiin myös sitä, että raha (tai sen puute) ei ole pelkkää dataa excelissä, vaan tuo mukanaan myös stressiä ja ylikierroksia. Itselleni rahastressi on valitettavasti ollut varsinkin viimeiset pari vuotta jatkuva arjen taustahäly. Häly, joka välillä on hiljentynyt, mutta ei koskaan täysin vaimentunut. Häly, joka on vaikuttanut arkeeni enemmän kuin ennen nelivuotisia ensihoitajaopintoja osasin kuvitella.

Jos elämä olisi mennyt toisin, rahatilanne ei olisi ehkä päässyt näin pahaksi opintojeni aikana. Mutta elämästä ei koskaan tiedä, ja moneen asiaan pitäisi ihmisen osata varautua, myös rahallisesti. Kolmantena opiskeluvuotenani päätimme aviopuolisoni kanssa nimittäin lähteä eri teille. Yhdeksän kuukautta myöhemmin muutin yksin asumaan. Tajusin jo ennen muuttoani, ettei minulla olisi siinä hetkessä varaa erota, mutta välitila, jossa kumpikin jouduimme elämään, ei tuntunut hyvältä sekään. 

Niinpä muutin. Asumiskuluni lähes kolminkertaistuivat yhdessä yössä, jouduin hankkimaan monta asiaa uuteen vuokra-asuntooni. Samalla opinnoissani alkoi viimeinen kuuden viikon palkaton työharjoittelu. Täydet viikot työharjoittelussa intubaatioputkien, hengityskoneiden, piuhojen, kanyylien ja todella kipeiden potilaiden kanssa, nolla euroa palkkaa, kasvaneet elinkustannukset ja joulu nurkan takana. Ilo oli välillä kadoksissa. 

Katselen nyt tuota vuoden takaista elämänjaksoa lempeydellä itseäni kohtaan. En ihmettele, että arki tuntui selviytymiseltä. Jälkeenpäin näen, miten hankalia hetkiä jouduin kohtaamaan. Toisaalta taas elämän merkitys kirkastui. Kun sain hoitaa vakavasti sairaita potilaita, omat murheet kutistuivat, vaikkei pulmia ja suruja voi oikein verrata, kaikilla on omansa. Mutta usein kaaoksesta syntyy jotain hyvää. Keskellä kaikkea sekavuutta aloin huomata jotakin odottamatonta: selkeyttä. Ja vuoden mittaan tunne selkeydestä on vahvistunut entisestään. 

Koska oli pakko karsia menot minimiin, huomasin samalla, miten vähän todella tarvitsen voidakseni hyvin. Minimalismista tuli minulle ensin olosuhteiden pakko, mutta hiljalleen se on muuttunut valinnaksi. Kuluneen vuoden olen hankkinut vain pakollisia asioita. Kotini on rauhallinen ja pelkistetty. Rauhaa ja pelkistettyä toivon myös taloudeltani ja itse asiassa koko elämältäni. 

Talouteni ei vieläkään ole tasapainossa. En ole vielä siinä pisteessä, että voisin varata ulkomaanmatkan tai alkaa rakentaa puskuria nollasta. Mutta olen matkalla sinne, en enää kaaoksessa. Eikä tilanne ole yhtään toivoton: minulla on pian uusi ammatti aiempien lisäksi. Minulla on sairaanhoitajan sijaisuus sairaalassa tällä hetkellä vappuun saakka. Minulla on mahdollisuus tehdä lisätuloja kirjoittamalla, luennoimalla, tekemällä sosiaalista mediaa ja ohjaamalla liikuntaa. On valtava ero siinä, koenko itseni olevan kaaoksessa vai matkalla kohti muutosta. Pelkkä tieto matkalla olosta riittää minulle tässä hetkessä. 

Taloudellinen hyvinvointi ei ole mikään staattinen tila, vaan matka, joka tarjoilee myös yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Eikä sen matkan tarvitse olla täydellinen, jotta se voisi olla hyvä. Ehkä en tule koskaan olemaan perillä sillä matkalla? Joka tapauksessa kuljen koko ajan eteenpäin, kohti tasapainoa. Rahasuunnitelman lisäksi ajatus ja ennen kaikkea tunne siitä tekee jo olon kevyemmäksi.